Kyudo – jousen tie

Jousi on hyvin vanha ase. Useimmissa kulttuureissa on käytetty jousta mm metsästykseen ja sotaan. Vanhimmat luolamaalaukset jousista ovat n. 30000 v vanhat. Kussakin kulttuurissa on ollut eri näköisiä ja kokoisia jousia tehty eri materiaaleista, kuten puusta härän sarviin ja bambuun.

Japanissa on käytetty hyvin erikoista jousta. Erikoisuuksista mainittakoon jousen pituus, joka on yli 2 m, sen epäsymmetrisyys, käsiote on 1/3 jousen pituudesta alhaalta katsottuna ja nuoli nokataan (asetetaan jänteeseen) jousen oikealle puolelle. Muissa jousiammuntamuodoissa nuoli nokataan jousen vasemmalle puolelle.

Kyudo on moderni japanilainen jousiammuntalaji. Se perustuu perinteiseen sotataitoon (bujutsu), josta on muokattu rauhanomaisia urheilulajeja kuten kenjutsusta kendo, jujutsusta judo tai karatejutsusta karatedo. Jousen historia ulottuu pitkälle Japanin historiaan. Merkkejä tyypillisestä japanilaisesta epäsymmetrisestä jousesta on ajoitettu ennen ajanlaskumme alkua. Sana kyūdō 弓道 käsittää merkit yumi (jousi) ja (tie). Yläviivat ovat foneettisia ja symboloivat pitkää vokaalia. Yksinkertaisuuden takia jätämme muualla pois k.o. ylämerkit. Kyudo lausutaan kjuudoo (ruotsalaisella u:lla).

Erilaiset koulukunnat

Teknisesti kyudo voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: seremonialliseen jousiammuntaan (reisha) ja sotilasammuntaan (busha). Seremoniallinen ammunta keskittyy rituaaleihin ja kyudon maagisiin puoliin (kuten Shintolaisrituaalit). Sotilasammunta voidaan jakaa seisaalta ammuntaan (hosha), ratsailta ammuntaan (kisha) ja niin sanottuun temppeliammuntaan (dosha). Näistä ratsailta ammuntaa ja seisaalta ammuntaa harjoitetaan edelleen.

Kyudossa, kuten kaikessa jousiammunnassa, on tarkoituksena osua maalitauluun. Kyudoa harjoitetaan kuitenkin useissa koulukunnissa, joista voi mainita vanhimmat vielä toimivat koulukunnat Ogasawara ryu (1200 luvulta) ja Heki Ryu (1440 luvulta). Em. periytyvät sotilasjousiammunnasta. 1900 luvun alussa oli jo useita eri koulukuntia, joten meno oli sekava. Tokyossa opetettiin eri kouluissa eri tyylisuuntaa. Oppilas saattoi yhdestä koulusta oppia yhtä koulukuntaa, lukiossa toista ja yliopistossa kolmatta. Opetusministeriö vaatii, että pitäisi tehdä yksinkertaisemmaksi ja yhdenmukaiseksi. Niinpä alkoi hyvin pitkäksi venynyt prosessi saada kaikki toimimaan. Vasta 1949 perustettiin Japanin kyudo-liitto eli Zen Nihon kyudo renmei (Nykyään All Nihon Kyudo Renmei (ANKF). Idea oli, että kaikki siirtyisivät käyttämään tätä uutta eklektistä järjestelmää, mutta perinteiset koulut saivat erillisluvan käyttää myös omqaa tyyliään hieman modifisoituina yhteisammunnassa, kuten kilpailuissa ja vyökokeissa.

Suomessa harjoitellaan pääsääntöisesti Heki-ryu Insai-ha koulukuntaa. Täällä on myös Japanin Kyudoliiton tyyliä sekä Ogasawara ryu’ta.

Kyudo ja Zen

Aihe on hyvin vanha ja vastausta siihen mitä Zen on ja mitä tekemistä sillä on kyudon kanssa ei ole aikaisemmin löytynyt. Se on siksi poikinut mitä erikoisempia näkemyksiä, kuten tulla yhdeksi itsensä kanssa tai maailmankaikkeuden kanssa. Myöskin sellaisia käsityksiä kuten, että esiintyy erillistä Zen kyudoa esiintyy ja opetetaan mm. USA:ssa. Saksalaisen Eugen Herrigelin kirja Zen ja jousella ampumisen taito on sen verran hyvin kirjoitettu, että se on houkutellut monet mukaan lajiin. Tosin hänellä oli väärä käsitys niin Zenistä kuin jousiammunnastakin. Vasta hiljattain on selitetty mitä Zen on ja miten se voi liittyyä moniin ns. Zen-teihin, kuten kukkien järjestelyyn, puutarhanhoitoon ja taistelulajeihin. Vastaukset löytyvät kylläkin historiasta ja kirjoituksista. Niitä ei vaan olla osattu yhdistää. Asiasta kirjoitetaan kirjaa.

Kyudoa, kuten mitä tahansa muutakin, voi harjoittaa ihan vaan harrastuksena tai kilpailumielessä. Kyudossa kilpaillaan aina SM-mestaruudesta MM-mestaruuteen niin yksilä, kuin joukkuekilpailussakin. Sitä voi myöskin harjoittaa itsensä kehittämiseksi. Päätavoitteena on oppia hallitsemaan omaa ajatuskoneistoaan.

Miten voin aloittaa kyudon?

Kuten yleensä budolajeissa aloitetaan peruskurssien kautta. Paikkakunnan seurat ilmoittavat milloin seuraava kurssi alkaa. Yleensä se tapahtuu niin, että seura järjestää näytöksen, jossa voi tutustua lajiin ja samalla ilmoittautua. Jos kuitenkin on niin, ettei paikkakunnalla ole kyudotoimintaa on olemassa toinen tapa. Kiinnostunut henkilö pyytää saada lajia paikkakunnalleen. Se edellyttää hieman toimeliaisuutta mutta se on hyvin yksinkertaista. Hän ottaa yhteyttä liiton päävalmentajaan, Leif Baggeen, ja he sopivat yksityiskohdista. Projekti on sellainen, että liiton valmentaja tulee paikkakunnalle ja pitää viikonlopun pituisen kurssin, jonka jälkeen kurssia käyneet voivat perustaa oman ryhmän, luoda seuran ja liittyä SKL:ään.
Leif Bagge: leif.erik.bagge@gmail.com